[Pro gradu] Ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsityksiä alakouluikäisestä lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö

Jokinen, Teija: 2016. Ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsityksiä alakouluikäisestä lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö. Pro gradu -työ. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Jyväskylän yliopisto.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ammatillisten kokemusasiantuntijoiden eli tässä tutkimuksessa koulupsykologien, erityisopettajien ja luokanopettajien käsityksiä lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö. Tutkimuksen kohteena ovat käsitykset lapsen oppijuuteen ja kuntoutukseen liittyen. Visuospatiaalista hahmotushäiriötä ei ole juurikaan tutkittu kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena onkin osaltaan täydentää tietoa visuospatiaalisesta hahmotushäiriöstä ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsitysten kautta.

Tutkimuksen aineisto kerättiin 12 puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja tutkimuksessa hyödynnettiin aineistolähtöistä fenomenografista tutkimusmenetelmää. Ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsityksistä luotu oppijakuva tuo esille moni-ilmeisen ja monella osaamisen alueella haasteita kohtaavan oppijan. Käsityksistä luotu kuntoutuskuva kuvastaa sekä kuntoutuksen järjestämisen haasteita että vaivattomuutta. Lapselle soveltuvien kuntoutusmenetelmien pohdinta tuo esille kaksi toisistaan eroavaa lähestymistapaa: koulun perinteisistä rakenteista ja toimintatavoista lähtevän tai yksilölähtöisen lähestymistavan.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että ammatillisten kokemusasiantuntijoiden kuva lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö, näyttäytyy yksiselitteiseen määritelmään vaikeasti sovitettavana. Kuntoutuskuvan kautta saatu käsitysten kuva puolestaan korostaa lapsen onnistuneen kuntoutuksen ja kokonaisvaltaisen huomioimisen lähtökohtana lapsen yksilöllisyyden tunnistamista.

Lisätietoja.

[Pro gradu] Alakouluikäisen ADHD-lapsen visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet arjessa

Elomaa, Sannamari & Suni, Hanna. 2015. ”Asiat ei liity toisiinsa hänen mielessään samalla lailla kuin muilla”: Alakouluikäisen ADHD-lapsen visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet arjessa vanhemman ja opettajan arvioimana. Kasvatustieteen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemmat ja opettajat määrittelevät visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet, miten he kokevat ne ja, miten he vastaavat lapsen haasteisiin arjessa. ADHD-lasten visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteita ei ole tutkittu aiemmin. Pro gradu -työ on osa Niilo Mäki Instituutin Hahku-hanketta (Hahmottamisen kuntoutus -hanke).

Aineisto kerättiin ekokulttuurista perhehaastattelumenetelmää (EPH) soveltaen niin, että haastattelussa huomioittiin ADHD:n ja visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet. Lisäksi vanhempien ja opettajien haastatteluissa oli omat painotuksensa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Analyysina käytettiin sisällönanalyysia.

Tulokset osoittivat, että visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteita on vaikea havaita kouluympäristössä. Aineiston pohjalta muodostui uusi visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteiden määritelmä. Visuo-spatiaalinen hahmottamisen haaste on ulkoisen minän, “minä muiden joukossa”, hahmottaminen suhteessa fyysiseen ympäristöön ja sosiaalisten suhteiden normeihin sekä sisäisen minän, “minä itseni kanssa”, hahmottaminen suhteessa visuaaliseen informaatioon ja abstraktiin aikaan. Aineistosta löytyi myös kaksi äitityyppiä ”Asioiden selvittäjä” ja ”Arjen pyörittäjä”-äidit sekä kaksi opettajatyyppiä ”Yksilöä tukevan pedagogiikan omaavat” ja ”Yhteisöä tukevan pedagogiikan omaavat” -opettajat. Äiti- ja opettajatyypit yhdistäen muodostui neljä erilaista lapsen lähiympäristöä, jotka erosivat toisistaan yksilö- ja yhteisölähtöisyyden osalta. Visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteista tiedetään vähän ja asiasta toivotaan lisää tietoa sekä työkaluja arkeen.

Lataa koko työ tästä.

[Pro gradu] Hahmottamisen haasteet ja kuulumisen rakentuminen lapsen arjessa

Hakasalo, Mari. 2015. Hahmottamisen haasteet ja kuulumisen rakentuminen lapsen arjessa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 112 sivua. Julkaisematon.

Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä lapsen, jolla on hahmottamisen haasteita ja ADHD, arjesta. Keskeisenä nähtiin lapsen näkökulma, jolloin oire- ja ongelmakeskeisyydestä pyrittiin tietoisesti etääntymään.

Tutkimus asettui lapsuudentutkimuksen alueelle, ottaen huomioon sen keskeiset metodologiset lähtökohdat. Aineisto kerättiin lapsia haastattelemalla ja havainnoimalla. Tutkimukseen osallistui 7 lasta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisesti kuulumisen (belonging) käsitettä hyödyntäen.

Lapsen kuulumisen rakentumisen kannalta tärkeää oli arjen helppous ja yhteenkuuluvuus. Helppoutta ja yhteenkuuluvuutta loivat läheiset ja tärkeät ihmissuhteet, joihin lapsi kiinnittyi ja joita kohtaan hän saattoi kokea samanlaisuutta. Mielekäs tekeminen, joka tuotti onnistumisen kokemuksia sekä säännöt ja struktuuri ja toisaalta valinnan vapaus arjessa edistivät lasten kuulumisen rakentumista. Kuulumattomuutta ruokkivat ensisijaisesti osaamattomuus ja ulkopuolisuus. Ympäristön tilallinen, ajallinen sekä sääntöihin ja käytäntöihin liittyvä vaikea hallittavuus tuottivat kuulumattomuutta. Ulkopuolisuus ja toiseuttaminen olivat ensisijaisesti seurausta yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Toimintapiirien näkökulmasta kuulumattomuutta ja tyytymättömyyttä tapahtui ensisijaisesti koulussa.

Tuloksista voidaan päätellä lapsen arjen olevan moninainen ja sisältävän vähintään yhden konkreettisen kuulumisen rakentumisen kohteen, joka tuottaa myönteistä arkea. Keskeisenä näyttäytyi lasten avoimuus ja halu kertoa arjestaan. Lisäksi koulu toimintapiirinä asettui ongelmia ja hankaluuksia tuottavaksi ympäristöksi lasten arjessa, jossa koettuja haasteita kohtaan lapset aktiivisesti kuulumistaan erilaisin keinoin rakensivat.

Lataa koko työ tästä.

[Article, Eng.] Tutkimus matematiikan ja työmuistin harjoittelusta lapsilla

nayttokuva-2016-11-23-kello-11-23-02Nemmi, F., Helander, E., Helenius, O., Almeida, R., Hassler, M., Räsänen, P., & Klingberg, T. (2016). Behavior and neuroimaging at baseline predict individual response to combined mathematical and working memory training in children. Developmental Cognitive Neuroscience20, 43-51.

Abstract

Mathematical performance is highly correlated with several general cognitive abilities, including working memory (WM) capacity. Here we investigated the effect of numerical training using a number-line (NLT), WM training (WMT), or the combination of the two on a composite score of mathematical ability. The aim was to investigate if the combination contributed to the outcome, and determine if baseline performance or neuroimaging predict the magnitude of improvement.

We randomly assigned 308, 6-year-old children to WMT, NLT, WMT + NLT or a control intervention. Overall, there was a significant effect of NLT but not WMT. The WMT + NLT was the only group that improved significantly more than the controls, although the interaction NLTxWM was non-significant. Higher WM and maths performance predicted larger benefits for WMT and NLT, respectively. Neuroimag- ing at baseline also contributed significant information about training gain. Different individuals showed as much as a three-fold difference in their responses to the same intervention.

These results show that the impact of an intervention is highly dependent on individual characteristics of the child. If differences in responses could be used to optimize the intervention for each child, future interventions could be substantially more effective.

 

nemmi-et-al-2016