Kovaa peliä Bostonissa!

Tai oikeammin kalifornialaisessa vanhustentalossa.

Sosa ja Lagana (2019) jakoivat sattumanvaraisesti vanhusten toimintakeskuksen kävijät kahteen ryhmään. Toinen ryhmistä laitettiin viideksi viikoksi pelaamaan yksinkertaisia mini-pelejä tietokoneella ja toinen ryhmä toimi kontrollina.

Tutkijat mittasivat vanhusten kognitiivisia taitoja ennen ja jälkeen pelaamisen ja vertasivat ryhmien suorituksia toisiinsa. Pelanneet vanhukset paransivat selvästi suorituksiaan kognitiivisissa testeissä niissä taidoissa, joita peleissäkin tarvitaan (toiminnanohjaus, prosessointinopeus, hahmotus), mutta eivät taidoissa, joita peleissä ei tarvita.

Harjoitteluefekti oli samaa suuruusluokkaa kuin mitä on saatu tulokseksi muissakin peliharjoittelututkimuksissa. Ikä ei siis ollut esteenä taitojen kehitykselle.

Joten, hopi hopi, kaikki yli 65v, heti pelikauppaan. Lapsenlapset kyllä neuvoo, miten pelejä pelataan.

Viitteet

Sosa, G. W., & Lagana, L. (2019). The effects of video game training on the cognitive functioning of older adults: A community-based randomized controlled trial. Archives of gerontology and geriatrics, 80, 20-30.

Hahmotusvaikeudet elämäntarinana

Hahku-hankkeen projektitutkija Suvi Ylönen kertoo, että hahmotusvaikeudet on todettu tyypillisesti koulun aloitusvaiheessa tehtävien koulukypsyystestien yhteydessä tai TE-keskuksessa työelämään siirtymisen vaiheessa tehtävien neuropsykologisten testien myötä. Yksilön varttuessa ympäristön asettamat vaatimukset hahmotuskyvylle lisääntyvät, joten monet ovat kuvanneet, että hahmotusvaikeuksien merkitys on iän myötä kasvanut. Vanhuusiän mukanaan tuomat lisähaasteet nostavat esiin pelkoja oman pärjäämisen puolesta.