Mitä spatiaalinen ahdistuneisuus on

Projektitutkija ja psykologi Anna Lehtolan mukaan spatiaaliseksi ahdistuneisuudeksi kutsutaan pelkoa, joka liittyy hahmottamista vaativiin tilanteisiin. Se voi ilmetä kehollisina jännitysoireina, kuten hikoiluna, käsien tärisemisenä tai sydämen hakkaamisena. Spatiaaliseen ahdistuneisuuteen voi liittyä myös epäonnistumisen ja tilanteen hallinnan menettämisen pelkoa sekä häpeän tunnetta ja tarvetta peitellä vaikeuksia muilta ihmisiltä. Yksilö alkaa todennäköisesti vältellä ahdistavia tilanteita, minkä seurauksena tilanteissa tarvittavat taidot eivät pääse kehittymään, ja ahdistus lisääntyy. Välttely voi pahimmillaan johtaa elämänpiirin kapeutumiseen.

Mistä spatiaalinen ahdistuneisuus johtuu

Projektitutkija ja psykologi Anna Lehtola kertoo, että tutkimuksen perusteella spatiaaliseen ahdistuneisuuteen vaikuttavat muun muassa tehtävien ratkaisuun käytettävät strategiat ja sukupuolten väliset erot, joita voidaan selittää esimerkiksi sukupuolten välisillä stereotypioilla sekä hahmotustaitojen kehittymistä tukevan harjoituksen puutteella.

Spatiaalinen ahdistuneisuus suomalaisilla peruskoululaisilla

Projektitutkija ja psykologi Anna Lehtolan mukaan Hahku-hankkeen yhteydessä toteutetussa kyselyssä 4 prosenttia peruskoululaisista vastasi suurimpaan osaan väittämistä, että hahmotustilanteet tuntuvat ahdistavilta. Tutkimuksessa havaittiin, että spatiaalista ahdistusta esiintyy jo toisella luokalla olevilla oppilailla ja että se on yleisempää tytöillä kuin pojilla. Spatiaalista ahdistuneisuutta kokevat oppilaat harrastavat vähemmän joukkuelajeja, ja heillä on vähemmän ystäviä niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin.  Spatiaalinen ahdistuneisuus näyttäisi olevan yhteydessä oppilaiden kokemuksiin siitä, miten he uskaltavat liikkua ympäristössä tai miten he oppivat muistamaan ihmisten kasvoja ja nimiä. Piirtäminen ja kirjoittaminen sekä oppiaineiden osalta matematiikka, reaaliaineet ja liikunta näyttäisivät olevan yhteydessä spatiaaliseen ahdistuneisuuteen.

Hahmotusvaikeus vai jokin muu pulma

Neuropsykologi Pekka Räsänen kertoo, että neuropsykologeille on kehitetty testi- ja arviointimenetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida, onko kyse enemmän esimerkiksi tarkkaavuuden vai hahmottamisen haasteista. Arjen toimintojen perusteella tällaista päättelyä on vaikeaa tehdä, joten tilanteen arvioimiseksi kannattaa turvautua neuropsykologin tekemiin tutkimuksiin.

Minkä ikäisenä hahmotushäiriöt voidaan tunnistaa

Neuropsykologi Pekka Räsänen kertoo, että objektin tunnistamiseen liittyvät vaikeudet voidaan todeta jo 1-2 ikävuoden paikkeilla. Tunnistamisen pulmat saattavat paljastua vasta 3-4 vuoden iässä, mikäli ne ovat lievempiä ja osana jotain muuta ongelmakokonaisuutta. Korkeampiin hahmottamisen taitoihin liittyvät vaikeudet voidaan todeta luotettavasti noin 7-10-vuotiaalta lapselta.

Voiko hahmotushäiriö jäädä huomaamatta

Psykologi Nina Kultti-Lavikaisen mukaan hahmotushäiriö voi jäädä tunnistamatta, koska kehitykselliset hahmotusvaikeudet eivät ole niin selvärajaisia, kuin esimerkiksi onnettomuudesta aiheutuneen aivovamman seurauksena tulleet pulmat. Hahmottamisen vaikeuksien rinnalla saattaa usein olla muitakin haasteita, kuten ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta, joita voidaan käyttää ongelmien selittämiseen ymmärtämättä hahmotushäiriön osuutta asiaan.

Miksi hahmotushäiriöitä on vaikea tunnistaa

Neuropsykologi Pekka Räsänen kertoo, että hahmotushäiriöitä parhaiten erottelevat tehtävät sisältävät korkean tason visuospatiaalista päättelyä. Hahmotushäiriöiden tunnistaminen on hankalaa, sillä tehtävien vaikeutuessa lisääntyvät vaatimukset myös toiminnanohjaukselle, keskittymiskyvylle ja mielessä pitämiselle.